16.4.2018

Kasvattajia, niin monenlaisia.



Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaa, myös kesyrottien parissa kukoistaa tietynlainen poikastehtailu eli puskakasvattaminen. Tässä nyt pari vinkkiä, mistä tunnistat puskakasvattajan, ja miksi kannattaa suosia rottien ostamista kunnon kasvattajilta.



Mikä ihmeen puskakasvattaja eli puskis ?

Tällä nimellä on tapana kutsua kasvattajia, joilla ei ole käyttämiensä eläinten taustoista juuri minkäänlaista tietoa. He eivät suunnittele poikueita pidemmällä tähtäimellä, edistääkseen kesyrottien kantaa jollain tavalla. Tarkoituksena on vain tuottaa kivan näköisiä poikasia, joilla saattaa olla vakavia periytyviä sairauksia, tai erilaisia käytöshäiriöitä. Joillakin eivät ole edes perusasiat hallussa, esimerkiksi: minkä ikäisenä naaraan voi astuttaa, miksi poikueita kannattaa karsia, mitä värejä/kuvioita on järkevää yhdistää keskenään jne.



Nyt mainitsenkin muutaman seikan, joista tunnistat puskakasvattajan eli puskiksen.



1. Ei osaa kertoa poikasten sukupuolia
- JOKAINEN vähänkin kokeneempi kasvattaja tunnistaa poikasten sukupuolet. Pidempään kasvattaneet osaavat katsoa jo vuorokauden ikäisistä poikasista, ovatko ne uroksia vai naaraita.


2. Isän ja/tai emän suvusta ei ole tietoa
- Puskis ei osaa kertoa mitä värejä/kuvioita suvusta löytyy. Usein ilmoituksessa vanhempienkin värit/kuviot on ilmoitettu "harmaa- valkoinen" tai "musta- valkoinen" tms. Hyvin harvoin myöskään puskikset ovat valmiita antamaan poikaselle rekisteritodistusta mukaan, jos poikasen ostat.


3. Isän ja emän ikä
- Naaras on astutettu liian nuorena/vanhana. Naaraan sovelias astutusikä ensimmäisille poikasille on yleisesti 5-9kk. Urosta suositellaan käytettäväksi vasta lähemmäs vuoden ikäisenä, jolloin murkkuikä on mennyt jo ohi.


4. Poikasia ei pääse hakemaan kasvattajan kotoa.
- Jos ns. kasvattaja ei päästä sinua kotiinsa hakemaan poikasia, vaan haluaa välttämättä tuoda poikaset sinulle jonnekin, tässä kohtaa tulisi hälytyskellojen soida. Kunnollisilla kasvattajilla on harvoin mitään syytä, miksi poikasten ostajat eivät saisi tulla häneen kotiinsa hakemaan poikasia. Toki usein kesyrottia luovutetaan esim. näyttelyiden yhteydessä, mutta jos "kasvattaja" varta vasten kieltää tulemasta kotiinsa, se on huono merkki.


5. Halpa hinta
- Suomen Kesyrottayhdistyksen suositushinta rotalle on 30-40 €. Jos poikasta kaupitellaan esim. 20 € hintaan, se on merkki siitä, ettei kaikki välttämättä ole kunnossa.


6. Usein poikasia
- Monella virallisellakin kasvattajalla on niin kutsuttu "babyboom", jolloin poikueita saattaa olla useampi kerralla. Puskiksella on kuitenkin lähes aina poikasia tarjolla, ja melkein kaikissa sateenkaaren väreissä.


7. Poikasten koko
- Jos poikaset näyttävät kamalan pieniltä, se on merkki, ettei kaikki ole kunnossa. Luovutusikäisen (5 viikkoa) rotanpoikasen tulee painaa vähintään 100 grammaa, ennen kuin se on valmis uuteen kotiin.


8. Poikasten ikä
- Älä ikinä osta alle 5-viikkoista poikasta! Se ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt muuttaakseen pois emän helmoista.


9. Poikueen koko
- Kesyrotilla poikasia voi syntyä yhteen poikueeseen jopa 20. Emä ei kuitenkaan jaksa hoitaa näin montaa poikasta, sillä naarasrotalla nisiäkin on vain 12. Kunnollinen kasvattaja karsii poikuekoon pienemmäksi, eli osa poikasista lopetetaan muutaman päivän ikäisinä. Tällä taataan kaikille muille poikasille hyvä kasvu ja myös emän jaksaminen.


10. Ei kiinnosta, minne poikaset lähtevät, tai mitä niille kuuluu.
- Niin inhaa kuin se ehkä voikin uudelle harrastajalle olla, viralliset kasvattajat yleensä tenttaavat, millaiseen kotiin poikaset olisivat lähdössä. Esimerkiksi, onko rottien perushoito hallussa? Poikasista ei ole kiire päästä eroon. Kunnon kasvattajalta saat myös tukea sen jälkeen, kun olet rottia hankkinut. Häneltä voit aina kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä.


11. Samalla naaraalla monet poikaset
- Kunnon kasvattajat teettävät yhdellä naaraalla maksimissaan kahdet poikaset sen elinaikana, lisäksi näiden poikueiden välissä naaraalla on kunnon lepotauko. Puskikset saattavat astuttaa saman naaraan jopa neljäkin kertaa sen elinaikana, tämä on todella raskasta naaraalle, eikä se ehdi kunnolla toipua edellisistä poikasista, ennen kuin alkaa odottamaan seuraavia.


Mistä sitten hankin rottani?

Kaikista varminta on ostaa rotat Suomen Kesyrottayhdistyksen viralliselta kasvattajalta. Listan virallisista kasvattajista löydät täältä :
http://www.kesyrottayhdistys.fi/kasvattajat/
Virallisia kasvattajia koskevat tietyt säännöt ja he ovat koko ajan Kesiksen (Suomen Kesyrottayhdistys) valvovan silmän alla.
Myös hyviä nimettömiä kasvattajia löytyy, ja jokainen virallinen kasvattaja osaa suositella heitä!
Näin saa itsellesi varmimmin mukavat lemmikit, joista on iloa pitkäksi aikaa.

9.8.2017

Uudella innolla

Niin siinä vain kävi, että ei meikäläisestä ollut lopettamaan rottailua. 

Täysin rotatonta arkea en missään vaiheessa viettänyt, mutta lauman koko kutistui vähimmillään kahteen yksilöön, niin vähän rottia minulla on ollut viimeksi vuonna 2008, kun aloitin rottailun. Oli todella omituista ja häkki tuntui melkoisen tyhjältä.

Tällä hetkellä onkin menossa projekti "räävi kasaan mitä räävittävissä on"
Stardust rottalasta kotiutui minulle pari uutta muksua, uros ja naaras. Näiden kakaroiden emä on minun kasvattini, joten onneksi ei joudu aivan A:sta aloittamaan oman linjansa henkiin herättämistä.

Samojen muunnosten kanssa painitaan edelleen eli badger ja irish. Väreissä: black,mink ja russian blue. Mink on värinä pikkuhiljaa väistymässä taka-alalle, satunnaisesti siis syntyy enää minkki muksuja, keskityn enemmän black ja russien bluehin.
Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, ainaki muutama poikue on suunnitteilla :)

13.11.2016

Hengähdys tauko

Osa jo tästä asiasta tietääkin, mutta kerron sen nyt myös julkisesti.
Olen pitkän pohdinnan jälkeen päättänyt pitää pienen tauon rottailusta. Päätös ei todellakaan ollut helppo ja monet itkut on asian takia itketty.
Vaakakupissa painoa monta asiaa. Onko rakkauteni rottiin vielä sama, kuin harrastuksen alkutaipaleella? Jaksanko panostaa niihin samalla tavalla? Onko tämä enemmän työ vai harrastus?
Näitä ja monia asioita pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että harrastuksesta oli tullut työ, asia jonka teki kun siihen kerta oli ryhtynyt. Älkää käsittäkö väärin, tykkään rotista edelleen mutta jokin palo puuttuu, se kipinä joka sai aikanaan aloittamaan rottailun

Kasvatusta en täysin laita jäihin, poikueita syntyy vielä, mutta paljon vähemmän kuin tähän asti ja iso osa sijoituskodeissa. Tähän väliin iso kiitos niille ihmisille, jotka auttavat minua pitämään linjani hengissä.

Välillä olen tuntenut pientä häpeää, tästä tauon suunnittelemisesta. Juurihan sain vasta kasvattajanimen. Minulla on kuitenkin kasvatusta takana useampi vuosi ennen kasvattajanimeä, joten päätin etten asiasta sen enempää itseäni ruoski.

Toivon että te ihanat rottaihmiset pysytte silti elämässäni, vaikkei minua näkyisikään näyttelyissä samaan malliin kuin ennen. Olettet minulle muutakin kuin rottailijoita, olette ystäviä. Todella tärkeitä sellaisia.

Koska jatkan kasvatusta ja otan taas enemmän rottia kotiini, sitä en osaa sanoa mutta varmasti asiasta sitten ilmoitan.
Poikasia on vielä tulossa ja niistä ilmoitan täällä kotisivuilla aikanaan.


5.4.2016

Sijoituskoteja kaivataan

Aina ei mene kasvatuksessa kaikki niinkuin strömsössä, niin kävi tällä kertaa ja nyt ollaan tilanteessa että minulla on sijoituksessa enää kolme urosta.
Kovasti siis kaivataan lisää sijottiloita ja nimenomaan palliveikoille!

Tämmöisiä ihania lötköjä nämä ovat

Mitä sijoituskodilta vaaditaan??
- Yhteistyötä, yhteistyötä ja vielä kerran yhteistyötä!
Pidät kasvattajan ajantasalla siitä kuinka eläin voi, mitä sille kuuluu, kuinka se kasvaa ja jos tulee tarvetta lääkitsemiselle, keskustellaan tästä minun kanssani.
Jos käyt näyttelyissä, on se aina suuren suuri plussa mutta ei välttämättömyys. Minä voin myös ilmoittaa kasvattini näyttelyyn ja tulla hakemaan sen näyttelyihin tai kuinka sitten sovitaankin.
Sijoituksen ideana on se, että minulla säilyy rottaan jalostusoikeus, muuten se elää sinun luonasi aivan kuin kaikki muutkin rottasi :)
Oikeastaan suurimmat ehdot ovat, että eläintä ei saa käyttää jalostukseen, lopettaa tai lääkitä ilman minun suostumustani. Muuten sen suurempia kommervenkkejä ei ole.

Sijoituskodit ovat todella tärkeitä kasvattajille, sillä valitettavasti kaikkia jalostustasoisia yksilöitä ei ole mahdollista jättää kotiin, tilat kun ovat rajalliset.

Ota rohkeasti yhteyttä, jos sinun luoksesi saisi muuttaa pikkuinen sijottipoika.


Faari herra ottaa rennosti mamman sylissä

Tuntuuko siltä, että sinua tuijotetaan??

28.2.2016

Lakeuren mäyrät

Niin se päivä koitti,kun sain jyrsijäliitolta s.postia ja vahvistuksen siitä että kasvattajanimeni on hyväksytty!
Näin alkaa taipaleeni virallisena kasvattajana, joka kuulostaa omaankin korvaankin vielä melkoisen "pelottavalta". Paljon vaivaa nähtiin tämän eteen ja hieno on fiilis, kun viimein saavutti haluamansa.

Katsotaan hieman taaksepäin, vuoteen 2010.
Muistan vieläkin sen päivän, kun lähdimme sen aikaisen mieheni kanssa ajelemaan Seinäjoelta Espooseen, hakemaan rottaa. Perille päästiin ja minua ovella vastassa oli mukava naisimmeinen, Sanna nimeltään. Hän kaivoi dunasta rex turkkisen mäyrä neidin ja olin myyty! En tässä kohtaan osannut edes aaavistaa, että tämä harratus veisi täysin mukanaan. Niin me lähdimme Espoosta ajelemaan takaisin Seinäjoelle, mukanamme Pingu (Ratsian Älä Sano Mitään) , elämäni ensimmäinen badger. Myöhemmin, Pingun kasvaessa syntyi meillä ensimmäinen badger poikue ja se oli menoa se! Sannasta (Ratsian) on ollut alkutaipaleellani suuren suuri apu ja hänelle suuri kiitos tästä! Olen joskus osoittanu Sannaa ja sanonut "On tuon vika, että kämppäni on täynnä mäyriä!" :D Ilman Ratsianeita ei olisi nyt Lakeuren rottasia.



Takaisin vuoteen 2016
Samaisena päivänä, kun kasvattajanimeni hyväksyttiin syntyi myös ensimmäinen poikue nimen alle.
Annen luona kasvaa pesueellinen pieniä irish mukeloita. Vanhempina Lakeuren Orkidealilja ja Lakeuren Lutukka. Tästä alkaakin pienen pieni projekti irishten parissa, katsotaan kuinka tämä prokkis ottaa luonnistuakseen :).

Tästä ompi hyvä jatkaa vuotta eteenpäin!

Lakeuren Anna Kulta Anna, L.Kerkiäväänen Kersa ja L.Paholaisnainen

8.2.2016

Uusi vuosi, osaksi vanhat osaksi uudet kujeet.

Niin vaihtui vuositäällä Seinäjoellakin :)
Luodaan katse ihan hetkeksi edelliseen vuoteen ja katsotaan mitä se piti sisällään.

Poikueita syntyi: 13
Poikasia yhteensä 78
Uroksia: 40
Naaraita:38
Kotiin jäi tai sijoitettiin: 32 poikasta
black/mink badger poikueita: 10
russian blue poikueita: 3
Kotona syntyi: 9 poikuetta
Sijoitus kodeissa: 4 poikuetta

Iso iso iso kiitos kaikille teille jotka olette auttaneet minua ja ottaneet eläimiä sijoitukseen, hoitaneet poikasia, kuskannut eläimiä jne jne. Ilman teitä ,tämä kaikki olisi melko mahdotonta toteuttaa.


Mitäs vuosi 2016 vuoden on tarkoitus pitää sisällään?

Ensimmäinen poikue syntyi 15.tammikuuta, Ilveksen Elinan hellessä huomassa. Valeera pyöräytti 7 potraa muksua, joista yksi syntyi kuolleena. Kuusi ihanaa mäyrästä kasvavat kovaa vauhtia ja kuvista päätelle ovat viihtyneet oikein hyvin maitobaarilla ;) 
Vielä kaksi ihanaa veljästä etsivät sitä omaa ihmistään tästä poikueesta. Muksut kasvavat Helsingissä, josta ne voi noutaa 19. 2 alkaen tai sitten kasvattajan luota Seinäjoelta maaliskuun alussa.


KUKA TARJOAISI MEILLE KODIT???

 

















Seuraavia poikasia odotetaan jo innokkaasti! Kaksi naarasta kotona asustavat uroksen kanssa ja yksi naaras on miehelessä Azuskan luona Hyvinkäällä. Yksi naaras nosti jo lupaavasti painoa ja olin aivan varma, että se on tiineenä kunnes yhtäkkiä sille pukkasi kiima, joten se siitä sitten, eipä auttanut muu kuin laittaa naaras uudestaan uroksen kanssa ja toivoa josko tällä kertaa tärppäisi.

Vuonna 2016 kasvatus jatkuu samojen muunnosten parissa kuin tähänkin asti eli kuvio badger on se nro.1
Badgeria syntyy väreissä black, mink ja kohta myös russian bluena.
Tarkoituksena myös pieni muotoisesti työstää kuvion irish parissa, tämä väreissä black ja russian blue.

Millaisia yhdistelmiä on nyt astutuksessa? :

Isä: Gerrard (s-ba/bdg)
Emä: Maharotoonta MEnoa (s-ba/bdg)
Syntyväksi odotetaan: black ja mink badgereita sileäkarvaisena

Isä: Automatic Lover (s-mi/bdg)
Emä: Muikia Mettäpöyröö (s-ba/bdg)
Syntyväksi odotetaan: black ja mink badgereita sileä karvaisena

Isä: Lutukka (s-ba/ir)
Emä: Orkidealilja (s-rb/ir)
Syntyväksi odotetaan: black ja russian blue irishta (mahdollisesti tähtipäistä badgeria) sileäkarvaisena
Nämä poikaset syntyvät ja kasvavat hyvinkäällä.


Mitä muuta auringon alla ?

Tammikuussa järjestettiin näyttelyt nakkilassa ja muutaman eläimen voimin sinne lähdettiin. Suurta menestystä ei tullut, mutta tärkeintä oli että sai taas hieman arviota omista eläimistään ja kasvattiensa tasosta. 
Samaisessa näyttelyssä suoritin hyväksytysti kasvattajakurssin kokeen.
Kasvattajanimi hakemus on laitettu postiin ja nyt odotellaankin vastausta koska kasvattajanimeni hyväksytään ja mikä kolmesta vaihtoehdosta on tuleva nimeni :)

24.7.2015

Mitä jos luopuminen edessä?

Olen jo pitkään miettinyt, että täytyisi kirjoittaa tästä aiheesta ja nyt vihdoinkin löytyi sille aikaa.

Mitä jos joudutkin luopumaan rotistasi?
Kerron tässä nyt kasvattajan näkökulman asiaan.

Elämäänsä ei voi ennustaa ja muutoksia voi tulla vastaan, voi puhjeta allergia tai muuten vain elämässä on sellainen tilanne ettei rottien pitäminen ole enää mahdollista. Mitä silloin tehdä?

Itse kasvattajana toivon, että minuun otetaan AINA yhteys, kun on kyse siitä että minun kasvattini etsii uutta kotia.
Oli luopumisen syy mikä tahansa, ei pidä arastella tai hävetä ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kertoa että "tilanne on nyt tämä. ."

Voi olla niin, että kasvattaja haluaakin kasvattinsa itselleen takaisin ja vaikkei kasvattaja niitää itselleen ottaisi niin minä ainakin autan parhaani mukaan uuden kodin etsimisessä! :)

Vaikka poikasia syntyy vuodessa monia, pidän silti niistä jokaisesta kirjaa. Kenelle poikaset ovat menneet jne. Tällöin pystyn hyvin kyselemään mitä kasvateilleni kuuluu ja ompa ollut tilanne, että olen kysellyt jälkikäteen kasvattiani jalostuskäyttöön.

Joten tiivistettynä: Jos joudut kasvatistani luopumaan, ota AINA ensimmäisenä yhteys minuun eli kasvattajaan :)